sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Blogikirjoitus 1, Niina Lahtinen

Useat yt-neuvottelut ja työväen vähentäminen vaikeuttaa monien elämää. Yhtiötä se saattaa kyllä parantaa, kun niin monelle ei tarvitse antaa palkkaa. Kansalaisille se on suurempi ongelma, kun moni menettää työnsä, työntekijät eivät saa enää rahaa, joten heidän pitää etsiä töitä tai elää elantotuella. Tämä aiheuttaa sitä, ettei moni osta enää tuotteita, koska heillä ei ole varaa siihen. Talous ei kasva, koska kaikilla ei ole varaa ostaa uusia tuotteita. Jos tuotteet ovat elintarvikkeita ja ne ovat halvempia kuin yleensä, se saattaisi nostaa taloutta vähän, jolloin myös köyhemmät pystyvät ostamaan elintarvikkeita. Tämä saa kansantaloudenkin liikkeelle. Raha ja hyödykkeet liikkuvat enemmän, jos kansalaisilla on varaa ostaa erilaisia tuotteita. Tosin väen irtisanominen estää rahan liikkumisen, kuluttajat eivät pysty ostamaan hyödykkeitä jolloin markkinat eivät saa rahaa. Syntyy ketjureaktio, joka vaikuttaa kaikkiin osapuoliin. Julkinen sektori ei saa veroja, joilla antaa tukea kuluttajille tai yrityksille.

Kansantalous on kaikkiin yhteydessä, jos jokin ongelma esiintyy yhdessä sektorissa, se heijastuu kaikkiin. Epävarmuus yksilöillä estää heitä ostamasta hyödykkeitä, joita meille tarjotaan.

Helsingin sanomien nettilehti artikkelissa ” Suomen talouden vaatimaton vauhti säikäytti”, ilmenee eri tahoilta kuultuja lausuntoja. Pasi Sorjonen kertoo, vaateostoksien vähentyneen viime vuodenvaihteessa. Alennusmyynneillä saatiin ostovoimaa nostettua vähän. Kansalainen Ida Kohtumäki ei uskaltanut ostaa terassipöytää, koska toivoi saavansa syksyllä halvemmalla. Jo näistä kahdesta kohdasta huomaa kansan ostovoiman heikentyneen, koska he eivät uskalla ostaa mitään. Tai odottavat että saavat tuotteita halvemmalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti