torstai 30. lokakuuta 2014

Blogikirjoitus 2, Sanna Pohjola

Helsingin Sanomissa listattiin viisi Suomen talouden kipupistettä. Näitä ovat velkaantuminen, väestön ikääntyminen, sote-uudistuksen tarve, kuntien tehtävien paljous sekä päätöksenteon vaikeus.  Mutta mitä keinoja Suomella on korjata näitä asioita?

Artikkelin mukaan velkaantuminen on suurin ongelma, sillä Suomen talous ei ole kestävällä pohjalla. Vuonna 2008 velkaa oli 63 miljardia euroa, mutta ennusteiden mukaan tuo määrä on lähes tuplaantunut. Velka kasvaa vuosittain, jolloin siitä seuraa julkisen talouden ongelma. Mikko Spolanderin mukaan tulevaisuudessa ei pystytä rahoittamaan nykyisen lainsäädännön lupaavia palveluja eikä etuuksia ilman, että velka kasvaa kestämättömäksi. Spolanderin mukaan kestävyysongelmaa voi ratkaista talouskasvun tai leikkausten eli sopeutuksen kautta, jolloin valtion menoja vähennetään. Spolander toteaa myös, että ”Kasvun tie on kivuttomampi tie” Tämä on varmasti totta, sillä leikkaukset voivat vähentää palvelujen määrää tai laatua, tai voi tietää tukien pienenemistä(?). Vaikka velka ei ole vielä määrällisesti iso, sen kasvuvauhti on ongelma. Siihen yritetään puuttua muuttamalla Suomen rakenteita. Tällaisia toimia ovat mm. sote- palvelutuotannon tehostaminen, kuntien tehtävien karsiminen ja eläkeiän korotus.

Myös väestön ikärakenne muuttuu niin, että vanhuksien määrä kasvaa. Vanhukset siirtyvät pois työelämästä ja tarvitsevat enemmän sosiaali- ja terveyspalveluita. Tällöin myös työvoima vähenee. Työmarkkinajärjestöt hakevat tähän ratkaisua eläkeiän nostamisesta. Järjestöt hiovat sopimusta siihen, miten eläkeikä saadaan nostettua 62,4 vuoteen 2025 mennessä. Tavoitteena on myös että eläkeiän nosto kohentaa julkisen talouden kestävyyttä yhdellä prosenttiyksiköllä. Kovinkaan monet eivät ole tyytyväisiä eläkeiän nostoon, etenkään ruumiillisessa työssä olevat. Onhan se totta, että vammojen riski lisääntyy vanhetessa huomattavasti. Tällöin myös sairaseläkkeiden määrä voi lisääntyä.

Sote-uudistus on puhuttanut paljon joka puolella. Vaikka sopu saatiin aikaan kesäkuussa, on käytännön toteutukseen vielä pitkä matka. Kuntien tehtäviä vähennetään, kun sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä vastaavat viisi sote-aluetta lukuisten kuntien ja sairaanhoitopiirien sijasta. Sillä pitäisi syntyä säästöä. Jatkossa myös kiinnitetään enemmän huomiota vaikuttavuuteen, eikä vain tehokkuuteen ja tuottavuuteen. Tämä tarkoittaa, ettei kalliita operaatioita enää tarvita niin paljoa. Mutta vaikeuttaako tämä uudistus hoitoon pääsyä, jos jotain tällaisia operaatioita tarvitsee? Nykyään ainakin etenkin pienillä paikkakunnilla on erittäin vaikeaa saada tarvitsemaansa hoitoa, koska se on niin kallista. Artikkelissa kerrotaan myös, ettei uusia työntekijöitä enää tarvita niin paljoa, mikä puolestaan lisää alan työttömyyttä.

Hallitus on päättänyt myös karsia kuntien tehtäviä ja velvoitteita. Hallitus löysi karsittavia menoja elokuuhun mennessä vain 350 miljoonan euron edestä, joten loppujen pitäisi löytyä sosiaali- ja terveyspalveluiden puolelta. Sote-uudistus ontässä merkittävänä tekijänä. Haittapuolena voisi olla se, että palvelujen määrä ja laatu voivat huonontua, etenkin pienissä kunnissa.

Näitä kaikkia asioita varjostaa vielä entisestään myös päätöksenteon vaikeus. Luottoluokitusyhtiöt ovat alkaneet painottaa enemmän päätöksentekokykyä. Rakenneuudistuksien toteuttaminen on edennyt nihkeästi, sekä työmarkkinajärjestöjen käsissä oleva eläkeratkaisu on edelleenkin kesken.


1 kommentti:

  1. Teksti on rakenteeltaan ja asialtaan loistava, ensimmäisessä kappaleessa tulee jo tekstin sisältö hyvin ilmi. Kaikista kestävyysvajeen korjaus mahdollisuuksista oli hyvin tekstiä ja tärkeimmät puolet tulivat esille. Asiaa ei ollut liikaa, eikä se ollut liian yksityiskohtaista. Eläkeikä osio oli kattava ja selkeä. Teksti jäi mieleen sen monipuolisuutensa ansiosta. Good vibes only ! :)

    VastaaPoista