Helsingin Sanomissa listattiin viisi Suomen talouden
kipupistettä. Näitä ovat velkaantuminen, väestön ikääntyminen, sote-uudistuksen
tarve, kuntien tehtävien paljous sekä päätöksenteon vaikeus. Mutta mitä keinoja Suomella on korjata näitä
asioita?
Artikkelin mukaan velkaantuminen on suurin ongelma, sillä
Suomen talous ei ole kestävällä pohjalla. Vuonna 2008 velkaa oli 63 miljardia
euroa, mutta ennusteiden mukaan tuo määrä on lähes tuplaantunut. Velka kasvaa
vuosittain, jolloin siitä seuraa julkisen talouden ongelma. Mikko Spolanderin
mukaan tulevaisuudessa ei pystytä rahoittamaan nykyisen lainsäädännön lupaavia
palveluja eikä etuuksia ilman, että velka kasvaa kestämättömäksi. Spolanderin
mukaan kestävyysongelmaa voi ratkaista talouskasvun tai leikkausten eli
sopeutuksen kautta, jolloin valtion menoja vähennetään. Spolander toteaa myös,
että ”Kasvun tie on kivuttomampi tie” Tämä on varmasti totta, sillä leikkaukset
voivat vähentää palvelujen määrää tai laatua, tai voi tietää tukien
pienenemistä(?). Vaikka velka ei ole vielä määrällisesti iso, sen kasvuvauhti
on ongelma. Siihen yritetään puuttua muuttamalla Suomen rakenteita. Tällaisia
toimia ovat mm. sote- palvelutuotannon tehostaminen, kuntien tehtävien
karsiminen ja eläkeiän korotus.
Myös väestön ikärakenne muuttuu niin, että vanhuksien määrä
kasvaa. Vanhukset siirtyvät pois työelämästä ja tarvitsevat enemmän sosiaali- ja
terveyspalveluita. Tällöin myös työvoima vähenee. Työmarkkinajärjestöt hakevat
tähän ratkaisua eläkeiän nostamisesta. Järjestöt hiovat sopimusta siihen, miten
eläkeikä saadaan nostettua 62,4 vuoteen 2025 mennessä. Tavoitteena on myös että
eläkeiän nosto kohentaa julkisen talouden kestävyyttä yhdellä
prosenttiyksiköllä. Kovinkaan monet eivät ole tyytyväisiä eläkeiän nostoon,
etenkään ruumiillisessa työssä olevat. Onhan se totta, että vammojen riski
lisääntyy vanhetessa huomattavasti. Tällöin myös sairaseläkkeiden määrä voi
lisääntyä.
Sote-uudistus on puhuttanut paljon joka puolella. Vaikka
sopu saatiin aikaan kesäkuussa, on käytännön toteutukseen vielä pitkä matka.
Kuntien tehtäviä vähennetään, kun sosiaali- ja terveyspalveluiden
järjestämisestä vastaavat viisi sote-aluetta lukuisten kuntien ja
sairaanhoitopiirien sijasta. Sillä pitäisi syntyä säästöä. Jatkossa myös
kiinnitetään enemmän huomiota vaikuttavuuteen, eikä vain tehokkuuteen ja
tuottavuuteen. Tämä tarkoittaa, ettei kalliita operaatioita enää tarvita niin paljoa.
Mutta vaikeuttaako tämä uudistus hoitoon pääsyä, jos jotain tällaisia operaatioita
tarvitsee? Nykyään ainakin etenkin pienillä paikkakunnilla on erittäin vaikeaa
saada tarvitsemaansa hoitoa, koska se on niin kallista. Artikkelissa kerrotaan
myös, ettei uusia työntekijöitä enää tarvita niin paljoa, mikä puolestaan lisää
alan työttömyyttä.
Hallitus on päättänyt myös karsia kuntien tehtäviä ja
velvoitteita. Hallitus löysi karsittavia menoja elokuuhun mennessä vain 350
miljoonan euron edestä, joten loppujen pitäisi löytyä sosiaali- ja
terveyspalveluiden puolelta. Sote-uudistus ontässä merkittävänä tekijänä. Haittapuolena
voisi olla se, että palvelujen määrä ja laatu voivat huonontua, etenkin
pienissä kunnissa.
Näitä kaikkia asioita varjostaa vielä entisestään myös
päätöksenteon vaikeus. Luottoluokitusyhtiöt ovat alkaneet painottaa enemmän
päätöksentekokykyä. Rakenneuudistuksien toteuttaminen on edennyt nihkeästi, sekä työmarkkinajärjestöjen käsissä oleva eläkeratkaisu on edelleenkin kesken.
Teksti on rakenteeltaan ja asialtaan loistava, ensimmäisessä kappaleessa tulee jo tekstin sisältö hyvin ilmi. Kaikista kestävyysvajeen korjaus mahdollisuuksista oli hyvin tekstiä ja tärkeimmät puolet tulivat esille. Asiaa ei ollut liikaa, eikä se ollut liian yksityiskohtaista. Eläkeikä osio oli kattava ja selkeä. Teksti jäi mieleen sen monipuolisuutensa ansiosta. Good vibes only ! :)
VastaaPoista