torstai 30. lokakuuta 2014

Blogiteksti 2, Tiina Parkkila & Katarina Welin

Kestävyysvajeella tarkoitetaan budjettialijäämisen ajan kuluessa aiheuttamaa ennustettua kestämätöntä velkaantumisnopeutta. Jos eläkeuudistus tapahtuu, niin Suomella on vanhempia työntekijöitä, jotka ovat työvelvollisia jopa kaksi vuotta pidempään kuin ennen vuotta 1955 syntyneet. Näin Suomi saa pidettyä työntekijänsä pidempään työn maailmassa, mikä tuo rahaa niin heille itselleen kuin myös valtiolle. Tämä puolestaan hidastaa kestävyysvajeen kasvua, eli Suomen velkaantuminen hidastuu.
 On todistettavissa oleva asia, että jopa 65-vuotiaat ovat yleisellä tasolla, varsinkin hyvinvointivaltiossamme Suomessa, työkykyisiä ihmisiä. Miksi ei sitten pitäisi heitä töiden parissa siis niin pitkään kuin vain terveys sallii? Tämän takia myöskään eläkettä valtion ei tarvitse maksaa niin monelle ja niin pitkään kuin ennen. Raha säilyy valtion käytössä joten kestävyysvaje hidastuu myös tältäkin osin.
Vaikka Suomi suhteellisen vahvoilla onkin maailmanlaajuisesta näkökulmasta, on valtiollamme omia kipupisteitään, joihin vaikutetaan erilaisin keinoin. Niin kuin kolikolla on kaksi puolta, ei ratkaisuillakaan ole valoa ilman varjoa. Tästä puhuu mm. Helsingin uutiset.
Suomen velkaantuminen on suurin huoli valtiossamme. Velat itsessään ei sinänsä ole ongelma, vaan niiden nopea kasvu. Suomen julkinen talous ei ole kestävällä pohjalla, eikä tämä ole ollut näin suuri ongelma vielä kuusi vuotta sitten. Tähän ongelmakohtaan on puututtu Suomen rakenteita muuttamalla, esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelutuotannon tehostamisella, kuntien tehtävien karsimisella ja yllämainitulla eläkeiän korottamisella. Suomessa käydyt kuntauudistukset ovat tämän perustaa, ja se vaikuttaa negatiivisesti erityisesti pienkuntiin, kun terveydenhuolto ja koulutus siirtyvät isommille paikkakunnille.
Velkakriisi on ainoa syy, miksi myös eläkeikää halutaan nostaa. Suomi on EU- maihin verrattuna suhteellisen nopeaan ikääntyvä maa, joten eläkeikäisiä on paljon työikäisiin suhteutettuna. Tätä yritetään korjata nostamalla eläkeikää parilla vuodella, jotta vanhukset voisiat pysyä työelämässä kauemmin. Tätä muutosta on tasoitettu sosiaali- ja terveydenhuollon tehostamisella, koska vanhukset käyttävät näitä enemmän kuin muut. Kuluttajille tämä voi olla suuri takaisku, sillä eläke on asia jota monet työssä käyvät odottavat. Lisäämällä tätä ikää vuodella tai parilla, voi alkaa Suomen sisällä levottomuudet ja tietynlaiset protestit.
 Suomi tarvitsee myös Sote- uudistusta (Sosiaali- ja terveyspalvelut) jotta palveluiden tuottavuuskasvu olisi puoli prosenttia, mikä on pitemmällä väliajalla aika paljon.  Uudistuksessa Suomeen tulisi sote- alueita kuntien ja sairaanhoitopiirien sijasta. Toisin sanoen jokaisen alueen sisällä päätettäisiin esimerkiksi terveyskeskusten sijainnista. Tämän asian varjopuolena toimii jo pelkästään terveyskeskusten sijainti. Pienten kuntien terveyskeskukset todennäköisesti lakkautettaisiin ja kolmentuhannen työntekijän vuosittainen lisäys laskisi tuhanteen ja yhä useampi menettäisi työpaikkansa.
Sosiaali- ja terveysala ei ole ainoa paikka josta työntekijät vähentyisivät. Suomessa suunnitellaan kuntien tehtävien vähentämistä, jotta Valtion kassa ei kokisi niin suuria menetyksiä.  Tämä uudistuksen pykälä on kyllä kuitenkin kohmeessa, sillä keskitytään liikaa yllämainittuun sote- uudistukseen. Varjopuolena siis tietenkin työpaikkojen väheneminen, kunnan rahan tuhlaaminen epäjärkevästi muihin asioihin ja uudistuksen epävarmuus, sillä tiettyä lukua, kuinka paljon tämä muutos tuo rahaa valtion kassaan ei ole esitetty.

Suomen ollessa demokraattinen maa, päätöksenteko on vaikeaa ja hidasta. Nyt kaiken keskellä vallitsee myös poikkeuksellisen huono hallituskoalitio. Vaikka päätöksiä pitäisi tehdä ja suhteellisen äkkiä, eivät puolueet pääse yhteisymmärrykseen siitä, mikä on Suomelle parhaaksi ja mikä ei.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti