Blogiteksti 3, Tiina Purho

1.

Etelä-Euroopan maista muun muassa Kreikka, Portugali, Espanja, Irlanti ja Italia ovat olleet suurissa vaikeuksissa suurten velkojensa vuoksi. Velkakriisin ratkaisemiseksi on esitetty useita erilaisia vaihtehtoja, mutta tähän mennessä mikään ei ole toiminut toivotulla tavalla. Taloussanomien artikkelissa saksalaisprofessori Hans-Werner Sinn ehdottaa kriisin ratkaisemiseksi esimerkiksi velkojen osittaista anteeksiantamista sekä valuuttaliitoksen muuttamista joustavammaksi, jonka myötä kriisimaa saisi tilapäisesti erota eurosta sen ajaksi, että maan taloustilanne korjaantuisi.

Toimivin keino velkakriisin ratkaisemiseksi voisi kuitenkin olla kriisimaan sisäinen devalvoituminen, joka johtaisi väliaikaiseen kilpailukyvyn paranemiseen. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että maan vientihinnat laskisivat, mikä saisi viennin kasvamaan. Yksi tärkeistä vaikuttajista kansantalouteen on juurikin vienti, joten sen kiihtyessä kansalaisten tulot sekä työllisyys paranisi. Kun euro devalvoituu, sen arvo suhteessa muihin valuuttoihin heikkenee, joten vaikka vienti ei lähtisikään suureen nousuun, viejä saa silti myynnistään paremman tuoton, sillä vientimaan valuutasta saa euroihin muutettaessa entistä enemmän. Devalvaation seurauksena työtilanne siis paranee hetkellisesti, jolloin maalla on mahdollisuus saada taloustilanteensa paremmin kuriin. 

Hyvänä esimerkkinä devalvoitumisen onnistumisesta voidaan pitää Irlantia, joka huonossa taloustilanteessaan laski julkisen sektorin palkkoja, kärsi lamasta sekä kiinteistöjen hintaromahduksesta ja devalvoitui jopa viidellätoista prosentilla. Devalvoitumista ei kuitenkaan voida ottaa pysyväksi parannuskeinoksi, sillä sen hyvät vaikutukset katoavat muutamassa vuodessa. Pitkällä aikavälillä devalvoituminen nostaa tuontihintoja, jonka seurauksena hyödykkeiden hinnat, sekä palkat nousevat. Tämän jälkeen maan kilpailukyky heikkenee ja vienti vähenee jälleen. Nopeasti ja oikein tehtynä devalvoitumisen seuraukset ovat kuitenkin positiivisia. Maan talouskasvu saadaan taas nousuun ja euron arvo vakiintuu. Irlannin viidentoista prosentin devalvoituminen saatiin laskuun ja nyt luku pyörii enää muutamassa prosentissa.

2.

Etelä-Euroopassa on useita valtioita, kuten Espanja, Portugali ja Kreikka, jotka kieriskelevät tällä hetkellä velkakriiseissä. Myös Italian talouskasvu näyttää heikolta kun sen uskotaan parantuvan vain pääministeri Matteo Renzin pienillä, omaan suosioon vaikuttavilla uudistuksilla. Suuri apu Italialle olisi EVM:n myöntämä tuki, jolla taloutta ei saataisi pelkästään kasvuun, vaan myös pidemmällä tähtäimellä vakautettua. Tähän mennessä Italia on vähentänyt pienituloisten veroja, mutta päinvastoin muiden osalta niitä on kiristetty. Verojen kiristäminen suhteellisen pieniin palkkoihin kompensoituna on huono yhdistelmä, sillä se saa yksilöt säästämään hyödykkeiden ja palvelujen ostossa, jolloin valtio ei saa tarvitsemiaan varoja. 

EVM:n myöntämän raha-avun turvin Italia voisi myöskin parantaa vientiään, mikä on 60% osuus sen bruttokansantuotteesta. Tällöin valtio parantaisi kilpailukykyään ja saisi varoja ulkomailta, jolloin kansantalous nousisi.

Apua EVM:n rahoista saataisiin myöskin Italian moniin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, jotka keskittyvät konepajateollisuuden tuotteisiin, ajoneuvoteollisuuteen, polttoaineisiin, vaateteollisuuteen ja turismiin. Niihin panostamalla viennin lisäksi myös kotimaahan ostettavat tuotteet toisivat rahaa valtiolle ja myös kansalaiset hankkisivat mieluiten kotimaisia hyödykkeitä, mikä nostattaisi yleistä tyytyväisyyttä.

Italian talouskasvun tiellä on kuitenkin korkea nuorisotyöttömyys, jota voitaisiin parantaa EVM:n tuella. Työpaikkojen lisääminen hillitsisi maastamuuttoa ja toisi lisää tuloja valtiolle. Silloin myös veroja voitaisiin kiristää ja julkisen sektorin ei tarvitsisi leikata menoistaan aivan yhtä paljoa. Työllisyydellä olisi taas merkitys asukkaiden toimintaan, koska heillä olisi mahdollisuus hankkia enemmän hyödykkeitä ja näin ollen tuoda varoja valtiolle.

Apurahalla voitaisiin panostaa osaltaan rakenteellisiin muutoksiin, joilla esimerkiksi saisi pimeän talouden, järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption kuriin. Näistä viimeisen kitkeminen olisikin tärkeää Italian kohdalla siksi, että sen talous on ollut alamäessä jo kauan, eikä asiaa auta pääministeri Renzin oman edun tavoittelu. Pimeän talouden ja rikollisuuden tasaaminen taas auttaisi valtiota saamaan kaikki ne varat, jotka sille kuuluvat.